Kiisan keväällä alkanut agilityharrastus saa näillä näkymin jatkoa, sillä meille irtosi ryhmäpaikka TSAUlla. Kiva! Kiisa tuntuu tykkäävän agilitystä ihan mielettömästi ja se on edistynytkin aika mukavaa tahtia. Mitään se ei ole osannut varoa tai pelätä, vaan kaikki esteet on tähän mennessä yhtä mukavia. Tärkeintä on, että HÄN saa tehdä ja HÄN osaa! Agility on muutenkin sille varmaan monessa suhteessa sopivampi laji kuin esimerkiksi toko, sillä agilityssä Kiisan ei tarvitse osata ajatella tai muistaa niin paljon. :P Tyhmyys on melkeinpä enemmä eduksi tässä suhteessa! Kiisa on myös lapikoiraksi aika ketterä ja jäntevä koira ja vielä suhteellisen kookaskin, niin maksiesteetkään tuskin tulevat olemaan sille ihan niin vaativia kuin esimerkiksi tappijalka Kukalle, jolle 65cm maksihypyt ovat jo aika esteitä.

Kouluttaja Heli oli tehnyt meidän tasoon ja aiempaan treenimäärään nähden melko kimurantin radan, mutta eipä siellä ohjauksellisesti ollut mitään kohtaa joka ei olisi onnistunut. Ainut jota jouduttiin ottamaan uusiksi oli putken jälkeen leikkaus. Kiisan kanssa tehtiin rataa pienemmissä pätkissä ja keinu, rengas ja pussi otettiin erikseen, sillä ne ovat vielä sellaisia esteitä, joita se ei osaa itsenäisesti suorittaa. Ei niiden kanssa mitään ongelmia ole, mutta Kiisa vaatii vielä muistutuksen miten esteet suoritettiinkaan. Ja keinua nyt tietysti tehdään vielä pitkään erikseen ja edetään sen kanssa varovasti. Kontakteja täytyisi päästä treenaamaan omalla ajalla, sillä niiden kanssa ollaan ihan lähtökuopissa ja yhteistreeneissä ei saa niille tarpeeksi toistoja.