Illalla vielä lappalaisten kanssa treenit Bilteman parkkiksella. Tälle kerralle Lentsu oli ottanut ohjelmaksi hyppynoudon ja tunnistusnoudon ja tietysti paikallaolot.

Hyppynoudon Kukka teki ihan kerta kaikkiaan loistavasti, vaikka huono se ei ole ollut ennenkään. Ekalla kerralla kyllä lähdössä pääsi yksi haukahdus, koska Kukka oli niin tohkeissaan. Haukkuminen töitä tehdessä ei kuitenkaan olo Kukan tapaista, vaikka se aika korkeassa vireessä tapaa töitä tehdä. Otimme toisen kerran liikkeen kokonaisena ja jäi se haukahduskin pois.

Tunnari tehtiin niin ikään liikkeenä EVL:n mukaan. Emme ole käytännössä lainkaan tehneet tunnaria niin, että kapula tosiaan vain käväisee kädessäni kuten EVL:ssä tehdään. Siksi Kukka olikin vähän epävarmempi kapuloilla ja vaikka osui heti omalle ei ottanut sitä vaan lähti tarkistamaan. Tarkistaminen ei kuitenkaan ole Kukan tapaista. Eli koska kapulassa ei ollut niin voimakasta hajua kuin mihin on tottunut, oli Kukka vähän epävarma. Tehtiin kaksi toistoa ja molemmissa sitä pientä epävarmuudesta johtuvaa levottomuutta, mutta oman toi kyllä kummallakin toistolla.
Jatkossa täytyy tehdä tunnaria siis myös niin, että kapula vain käväisee kädessäni. Ja jotta saisimme Kukan nenän painumaan paremmin alas, antoi Lentsu neuvoksi tehdä tunnaria ilman leijailevaa hajua eli vie kapulat (oma mukaan lukien) ennen treeniä paikoilleen, tekee muuta välissä ja sitten vasta ottaa tunnarin. Keskittymisen kasvattamiseksi Lentsu ehdotti esim. metsässä "käpytunnari", jota aiomme kokeilla. Siinä on turvallisempaa lisätä kapuloiden eli siis käpyjen määrää, ja saada sitä kautta pinnaa kasvatettua, ilman, että pilataan tunnari liikkeenä.

Paikallaoloista tehtiin tällä kertaa pyynnöstäni molemmat, istuminen ja paikallamakuu. Istuminen oli lyhyt ja Kukka pysyi istumassa koko ajan. Vähän se pää oli pyörinyt kuin pöllöllä, mutta olen tyytyväinen jo siihen, että ei ollut valunut makuuasentoon.
Paikallamakuu olikin sitten ihan pohjanoteeraus. Kukka oli kääntynyt poikittain, jotta näkisi takana odottavan kupin paremmin. Kun tulin takaisin se jopa nousi seisomaan naama kuppia kohden! Täytyy siirtää palkka selkeästi kauemmaksi, sillä nyt se vei keskittymistä vähän liikaakin itseensä.

Aamulenkillä piilotin Kukalle pari tunnaria metsään, kun viime toistot tunnarin kanssa meni aavistuksen sähläämiseksi. Taas vähän siis muistutusta oikeanlaisesta nenänkäytöstä ja keskittymisen kasvattamista omaa kapulaa kätkemällä. Nämä meidän oman piilotukset tosin menevät jo lähestulkoon esineruudusta, mutta ainakin tulee nenä avattua.

Ennen iltapäivälenkkiä otin pienen erän suuntia olohuoneessa. Kukka oli jotenkin paljon keskittyneempi kun välimatkat olivat lyhyitä. Molemmat alustat olivat käytössä ja ainaoastaan yksi huti tällä kertaa. Saatiin monta onnistunutta toistoa ja toivottavasti Kukalle myös jonkinlainen käsitys siitä, että ei ole yhdentekevää mihin suuntaan sinkoaa.

Heti tämän jälkeen suuntasimme lenkille ja tein lenkillä saman harjoituksen täysillä välimatkoilla ja suoraan kahdella alustalla. Kukka oli hyvin kuulolla, mutta teki silti tapansa mukaan vauhdilla. Ei yhtään hutia!!!

Illalla sitten treenit Lentsun opissa.:)

Lauantaipäivänä ehdimme vetää pienen treenituokion kaksikin kertaa - Kukka osallistui molempiin tilaisuuksiin, Kiisa vain jälkimmäiseen.
 

Ekassa sessiossa Kukka keskittyi luoksetuloon ja tunnariin.
Luoksetuloa tehtiin osissa niin, että kaikki pysäytykset ja etenemiset tulivat tehtyä erillisinä palasina. Stopit eivät edelleenkään ole mitenkään erityisen mallikkaat, mutta edes jotenkin siedetäävät. Kun seisomaan pysähdykseen antaa voimakkaamman vartaloavun on se selkeästi napakampi eli kovassa vauhdissakin Kukka pystyisi kyllä pysähtymään paremmin.
Tunnari meni myös ihan ok. Otimme kaksi toistoa, joista kummallakin oma löytyi, mutta jälkimmäisessä toistossa oli selkeästi enmmän levottomuutta mukana.

Iltapäivällä suunnistimme sitten kentälle, jossa Kiisa sai ensimmäisen suoritusvuoron. Tein Kiisalle ruudun viime harjoituksen tapaan eli ensin kaksi suoraa, sitten stoppi ja lopuksi suora. Suoritus oli toisto viime kertaisesta suorituksesta eli Kiisa löysi hyvin ruudun, meni tosi kovaa ja pysähtyi hienosti käskystä. Ennakko-odotus ruudun opettelemisen kanssa oli se, ettei Kiisa varmaan koskaan tulisi koko liikettä ymmärtämään, mutta pääsipä yllättämään! Seuraavaksi tarvitisi ottaa sitä loppuosaa erikseen ja toki jatkaa vielä ruudun hahmottamista ja stopin vahvistamista.

Kukka teki suuntia, mutta tänään vasen ja oikea olivat taas todella hukassa. Eli ei sen kanssa sitten sen enempää...

...oikea, oikea ja taas vasen. Eli Kukka yrittää opiskella niitä ohjatun suuntia. Nyt sujui taas paremmin, vieläkin tietäisi miksi. Välillä Kukka tuntuu olevan ihan juonessa kiinni, seuraavalla se taas ottaa ohjat täysin omiin käsiinä.
Joka tapauksessa uskon, että tällä alustatreenillä saadaan suunnat haltuun, joten sinnikkäästi jatkamme yrittämistä. Ulkotulet olivat todella mainio keksintö, nyt Kukka ei enää yritä tuoda alustaa (eli ulkotulta) minulle vaan juoksee edes takaisin kuten on tarkoitus.
Tänään siis molemmat suunnat ok, yksi huti taisi ainoastaan tulla. Alustoja oli kerralla käytössä vain yksi.

Maanataista lähtien ollaan tehty joka kerta ruokailun yhteydessä paikallaolo kummankin koiran kanssa. Kukalla meinaa olla vaikea keskittyä, kun kuppi on NIIN iso juttu. Mutta kyllä se maltti sieltä tulee. Kiisa on tehnyt paikallamakuun ihan ok. Kukka tekee aamuisin istumisen, joka onkin mennyt paremmin kuin ennen. Kertaakaan se ei ole päätynyt makuuasentoon, mikä on ollut sille tyypillistä. Paikallamakuutkin ovat olleet ok joskin pää ei meinaa pysyä maassa kun pitää tähyillä ruokakuppia.

Tänään hurautettiin Kupittaalle treenaamaan. Kukka aloitti ohjatun suunnilla, jotka sujuivat nyt ihan loistavasti! Sain tehtyä molempiin suuntiin onnistuneet toistot niin, että kaksi alustaa oli käytössä. Toivottavasti suunta on tämä!
Ruutu sujui tosi hyvin, ja merkki myös. Vahvistin nyt sitä ruudussa pysymistä, jossa maantaina oli ongelmia ja huomasin, että Kukka lähtee mukaan kun teen kaavion kääntymällä oikealle. Mikäköhän siinä sitten on, sitä en tiedä. Tein kokonaisena liikkeenä, että pelkkää loppusosaa ja saatiin muutamia onnistumisia. Mutta edelleen pysyminen kaipaa vahvistusta.
Tunnarin Kukka aloitti ensin oman etsimisellä, joka oli yllättävän rauhallinen ottaen huomioon, että emme ole ottaneet tunnaria viikkoihin. Liikkeenä ei sujunut enää ihan niin rauhallisesti, mutta oman toi ja vain yhtä kapulaa kosketti (muttei ottanut suuhun).
Lopuksi Kukka teki hienon paikalla istumisen minun purkaessa "kehää" eli piilossa en ollut.

Kiisa oli alkuun aivan liian tohkeissan kyetäkseen hillitsemään itseään. Se venkosi ja hyppeli joka suuntaan eikä malttanut odottaa ohjeita. Liikuttava koira! Kun suurimmat hyöryt olivat päässeet ulos Kiisa teki ruutua. Ensin yksi lähetys lähetys läheltä, sitten täydeltä matkalta. Molemmat ok, joten päätin kokeilla stoppia. Stoppi meni just hyvin! Perään sitten palauttava suora ruutu.
Lisäksi Kiisalla oli ohjelmassa luoksetuloa, ei ongelmia. Seuraamisen kanssa sitten onkin ongelmia, sillä Kiisa edistää ihan törkeästi. Siihen tarvitsisi puuttua järjestelmällisesti ollen halua, että koiraa menee puolitoista metriä minua edellä.
Lopuksi Kiisa teki alokasluokan paikallamakuun (2min), ja oli oikein keskittynyt ja rauhallinen.