Vaikka treeniblogi on ollut totaalisen hiljainen emme ole jääneet sohvalle makoilemaan, vaan itse asiassa ollaan oltu suhteellisen aktiivisia treenausten rintamalla. Illat vain tahtovat venyä niin pitkiksi, että ajatusten kirjaaminen ylös tahtoo jäädä. Pitäisi saada treeni-innon lisäksi aikaa ja intoa treenien purkamiseen ja pohtimiseen. Tämän tarvitsisi tapahtua tuoreeltaan, jotta blogin pitäminen olisi antoisaa.

Molemmat tytöt ovat siis käyneet treenaamassa kerran viikossa lappalaisten kanssa ja 2-3 iltaa Ninan ja Metten kanssa. Kotona ja itseksemme olemme sitten tehneet jotain pientä. Mitäs me ollaan sitten saatu aikaan.

Kukka on keskittynyt lähinnä ruutuun ja merkkiin, tunnariin ja ohjatun suuntiin. Ruutu + merkki yhdistelmä ei meinaa lähteä toimimaan, sillä Kukka oikoo suoraan ruutuun. Ohjatun suunnissa se taas lupaavan alun jälkeen on alkaut tehdä suuntia ihan oman harkintansa mukaan minun ohjeista piittaamatta. Tai oikeastaan ongelma on siinä, että Kukka ei käytä lainkaan harkintaansa, tekee vaan vauhdilla. Luoksetulo on ihan palasina. Tai joo, tulee luokse, mutta pysäytyksistä ei ole tietoakaan. Tunnari sen sijaan toimii tosi hyvin Kukan omassa mittakaavassa. Nämä noin niinkun päällimmäisinä.

Kiisa sen sijaan on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Viimeisen viikon aikana se on oppinut noutamaan. Nouto itsessään ei sille mitenkään kovin hankala ole ollut, koska Kiisan mielestä kapula on kiva ja sille on luontaista palauttaa tavaroita minulle. Siksi piti vain opettaa oikeastaan kapulan luovutus. Nyt kokonaisuus alkaa näyttää noutoliikeeltä. Pientä hienosäätöä vielä vailla. Ja metallilla ollaan harjoiteltu, koska puinen kapula on vähän liiankin kiva.
Kiisa on myös alkanut hahmottaa ruutua, joten nyt sille on tehty ruutua niin, ettei se näe palkan viemistä. Ruutu on sen mielestä hurjan hauska juttu ja tämä alkaa toimia kivasti. Tosin Kiisalla on kiusaus käydä ruutumerkkien kimppuun. Palkaksikin sille riittäisi pelkkä kuppi ilman nameja, sillä se osaa repiä suunnatonta riemua rallatellessan pelkän muovisen kupin kanssa.

Kiisan agilityura sen sijaan on jo tässä vaiheessa jäissä, sillä toinen etujalka haittaa menoa. Siksi Kiisa on jättänyt väliin agiitytreenien lisäksi myös riekkulenkit ja on joutunut tyytymään hihnassa lenkitykseen. Fysioterapeutin ksäittelystä ei ollut apua, joten seuraavaksi suuntaamme lääkärin vastaanotolle. Toivottavasti vaivaan löytyy syy ja sairasloma ei ole tolkuttoman pitkä.