Kiisan kanssa alettiin tutkia kapulan palautusongelmaa (kun se siirtyy taaemmas), mutta ei onnistuttu löytämään syytä. Kun ei näyttänyt enää olevan mitään ongelmaakaan!
Tehtiin sitten luvan odottamisharjoituksia eli heitin kapulan ja hain sen itse. Jonkun kerran myös Kukka näki parhaaksi osallistua treeneihin, sillä kun ei Kiisa kapulaa hakenut, Kukka päätti korjata tilanteen. Ei kapulaa hakematta voi jättää! Tämä odotosharjoitus nyt teki sen, että Kiisa on epävarma nyt voiko kapulaa lainkaan lähteä hakemaan vai kuuluisiko sen sijaan pitää kontaktia herpaantumatta sivulla. Tuo on kyllä oikeasti äärimmäisen haastava tapaus. Mitkään yleiset säännöt tai aiemmin hyväksi todetut harjoitukset eivät Kiisan kohdalla tuota toivottua tulosta. No katsotaan, miten seuraavassa kapulatuokiossa asiat on taas mallillaan.

Aamulenkillä piilotin Kukalle yhden oman heinikkoon. Meinasi kapulan etsiminen unohtua kokonaan kun oli niin kiva aamukasteinen heinä,että se sai aikaan pienen hepulin. No löytyi se tunnarikapula sieltä, kun Kukka muisti koota itsensä ja alkoi keskittyä.
Sisällä Kukka teki kaukoja ja nyt ne oli  ihan tosi loistavat. Matka ei toki ollut kuin puolet oikeasta matkasta, mutta nyt sillä oli taas se oikea tekemisen meininki mukana. Joduimme jokin aika sitten vähän neuvottelemaan seiso-istu vaihdoista, joten meni vähän vääntämiseksi. Mutta nyt kaukot on taas hauska leikki. Tehtiin ilman takapalkkaa niin ei poikittautkaan nyt yhtään, mutta peruutti kuitenkin reilusti. Eli juur niinkun pitääkin.

Kauhea kun olisi hinku kisaamaan, mutta se tarkoittaisi sitä, että pitäisi vielä mennä voittajaluokkaan, sillä evl:n liikkeet eivät ole lähelläkään valmista. Toisaalta voittajaluokka on todella kiva eli sinänsä ei ole mitään sitä vastaan. Pitäisi joku kerta ottaa kaikki liikkeet kokonaisina, niin näkisi missä vaiheessa oikeasti ollaan.